Kateissa kiipeilypuu

Ostin tosiaan ennen muuttoa pojille uuden raapimapuun. Tai ehkä se on paremminkin raapimatolppa, pienihän se on, eikä lainkaan kiipeilyyn soveltuva. Hyvin se on meillä kuitenkin käytössä ollut ja kynsistä osumaa saanut, eli ihan tarpeellinen ostos :) Ennen tätä käytössä oli myös matalahko raapimapuu, jossa oli lisähöysteenä muutama nukkumapesä ja yksi riippumatto. Noista pesistä saati riippumatoista ei ole kumpikaan pojista koskaan piitannut. Olen laittanut merkille eläinkaupoissa kaikenlaisia kiipeilypuita hypistellessäni, että useinmiten varsinkin ne matot ovat melkoisen pieniä, kuten myös useat pesät. Täällä on molemmat kollit sen verran isokokoisia, että aika ahtaanlaisesti saisivat noissa telmiä. On toki joitakin suurempiakin vaihtoehtoja osunut kohdalle. Pentuna noissa olisi varmasti riittänyt vilinää ja vilskettä jos meillä silloin olisi jokin suurempi kissojen leikkipuisto ollut, mutta aikuisiällä ne tuntuvat olevan, kuin eivät huomaisikaan pientä raapimapuista löytyvää extraa. Harmi. Mielelläni niitä ostaisin, koska mun mielestäni monet pehmoiset pesät ja muut pörröiset leikkiluolat ovat niin ihania.

Tolppa alkaa olla uusimisen tarpeessa. Välillä retkottaa jo vinossa, kun kissoilla on tapana painiotteluidensa lomassa ottaa vauhtia toiselta puolen asuntoa, juosta ja hypätä puuta vasten. Taisi alunperinkin olla vähän liian heiveröinen noiden käyttöön ;)

Tässä nyt sitten mietitään, mistä löydettäisi sopiva kiipeilypuu niin asunnon koon kuin kissojen tarpeidenkin kannalta. Ylimääräisiä neliöitä ei kamalasti ole, joten uusi leikkipaikka pitäisi saada hyvin kotiimme mahdutetuksi. Toisaalta parvekkeelta löytyy reilusti kokoa sekä lasitus. Siellä kissat viettävät aikaansa keskitalvea lukuunottamatta aika paljon, ehkä sekin voisi olla yksi vaihtoehtopaikka puulle. Hakusessa on kyllä puu, joka ei paljoa tilaa vaadi, asetetaanpa se kumpaan tahansa. Kaikki ylimääräiset leikkihäkkyrät kun jäävät kuitenkin käyttämättä, olen etsinyt puuta, jossa olisi pelkkä paksu pölli, joka yltäisi kattoon asti. Vähän kuin luonnossa pitkät paksut puut, joihin kissan on hyvä kiivetä. Lähellä katon rajaa voisi olla nukkumapaikka / istuskelulauta, jonkinlainen taso, johon kissojen olisi mahdollisuus päästä tähyilemään ympärillä tapahtuvia arkisia asioita. Olen huomannut, että korkealla nuo viihtyvät ja varsinkin leikkivät mielellään. Vaatekaapin päältä kuuluu useinkin temmellystä ja naukunaa, kun siellä otetaan toisistaan mittaa lähes päivittäin. Nokosille on myös kiva käpertyä kaapin päälle katonrajaan. Huomaan ulkona valjasreissuilla (joita ollaan tehty nyt tosi vähän, mutta tähän täytyy tehdä muutos), että varsinkin Uolevi kiipeilee mielellään puissa. Narussa se vaan on aika hankalaa, kun ei pääse niin korkealle kuin tahtoisi. Uusi kiipeilypuu toisi lievitystä myös kiipeilyintoon :)

Zooplussalta ja muutamista muista nettikaupoista olen katsellut puita, mutta mistään ei tunnu löytyvän sitä mitä etsin. Yksi vaihtoehto olisi tietysti itse kaataa puu ja tuunata siitä. Se keino osottautui sen verran hankalaksi ja haastavaksi, ettei ainakaan ihan pian ole toteutumassa. Joskus kauemman aikaa taaksepäin eräässä Joensuulaisessa lemmikkiliikkeessä oli myynnissä osia, joista sai koota mieleisensä. Muttei niistäkään sellaista saanut koottua, oli liian kiikkerä lopputulos noin isoille kissoille. Jos jollakin olisi tietoa tai vinkkejä puun ostoon / rakentamiseen itse, ottaisin niitä mielelläni vastaan. Nykyinen raapimatolppa alkaa olla jo siinä kunnossa, että vaatii uusintaa ja haluaisin kerralla sellaisen, jota todella tarvitsisimme.

Ja sitten siihen Uolevin kuvaukseen, jota viime postauksessa pohdin. Sain kuin sainkin napattua pojasta muutaman kuvan. Mutta uskokaa pois, kyllä sen eteen tein töitäkin :) Ensin poika luikki sängyn alle, vain harmaa hännänpää näkyi. Kunnes sitten lopulta suostuttiin ihan hetkeksi poseeraamaan. Ei kuvaaminen pentuaikana ollut näin vastenmielistä, nyt vanhempana on tullut esiin selvää kamerainhoa :) Voisikohan olla, että kameran välähtävä salamavalo inhottaa, olisiko kamerassa epämiellyttävä ääni... Näitä voi vain arvuutella, kun kisu ei puhu.

Latz maistui myös Ullelle.

Tää olikin helppo ottaa, kun herra oli ilmeisesti niin sikeässä unessa, ettei huomannut siirtyä syrjemmälle :) Tai sitten se vaan ajatteli, että on turha siirtyä, kun toi kuvaa kuitenkin...