Herkkuja pöytään!

Telkkarista on viime aikoina useaankin otteeseen putkahtanut Latzin uusi kissanruokamainos. Latz sensations - lihaisia / kalaisia annospusseja, joissa plussana rapeat lisukkeet. Yleensä en heti pelkkien mainosten perusteella säntäile kissanruokahyllyjen väliin ostoksille, mutta nyt tein poikkeuksen. Rapeat lisukkeet uutuutena houkuttelivat testaamaan, ja arvelin kissojenkin nauttivan uudesta herkusta. Aterian sekaan lisättävä rapeus on ainakin meille aivan uusi juttu.

Paketti sisältää siis 12 kappaletta sadan gramman annospusseja. Avattuani lootan, täytyy myöntää että koin pienen pettymyksen. Rapeita lisukkeita ei ollut kuin yksi pussillinen koko pakkauksessa. Kuvittelin, että jokaista annospussia kohti olisi ollut oma pieni pussukkansa, mutta kaikki murut ovat yhdessä ja samassa. Pussin koko on sen verran pieni, ettei siitä mitenkään riitä kaikkiin annoksiin omaa satsia. Tai riittää, mutta ripaus lisuketta on niin minimaalisen pieni, että on hankala uskoa, että sitä olisi tarkoitus alunperin tarjoilla noin vähän. Lisukkeen määrän vähyys on kuitenkin ainoa miinuspuoli. En ehtinyt kuin saada annokset kuppeihin, olivat molemmat kissat salamana aterioidensa kimpussa. Siinä rytäkässä kaatui leivänpaahdinkin, ja johto (joka ei tietenkään ole koskaan seinässä kiinni valvomatta) putosi toiseen ruokakuppiin. Meillähän kissat syövät siis keittiön pöydällä. Lattialla syöttämistä en ole edes harkinnut, koska kaikkea mahdollista ruokaa rakastava labradorinnoutajamme hyvinkin suurella todennäköisyydellä nauttisi alkupalansa poikien ruokakupeista ennen omaa ateriaansa.

Jälleen kerran sain kameraan kuvasaalista vain puolittain. Yritin hiippailla mahdollisimman huomaamatta kamerani kanssa kohti kissojen illallispaikkaa, mutta niinpä vain Uolevi taas huomasi aikeet ja poistui paikalta. Yritin kuvata sitä vielä lattialta, kun se siihen asettui rauhassa naamapesulle. Kuvaan jäi vain harmaa häntä, joten luovutin sillä kertaa. Täytyy myöhemmin yrittää räpsiä herrasta edes jonkinlaisia otoksia uudelleen, jos vaikka sen nukkuessa onnistuisi edes yksi kuva kunnolla. Jännä tosiaan tuo kamerakammo... Tai mikä syy Ullella sitten ikinä onkin väistellä näitä tilanteita :)

Pahoittelen jo nyt, niin näiden kuvien, kuten tulevienkin kuvien kohdalla mahdollista epätarkkuutta tai muuten vain huonoa kuvalaatua. Ne, jotka seuraavat henkilökohtaista omaa
Blogiani
jo tietävätkin, että minulla on näkövamma, joten aina eivät kuvat tosiaan ole mitään parhainta laatua. Yritän parhaani mukaan silmiäni siristellen rajata turhaa, asiaan kuulumatonta taustaa pois ja julkaista vain mahdollisimman selkeän näköisiä kuvia, mutta en lupaa, että homma aina menee putkeen. Jokaista kuvaa en ehdi tarkistuttaa näkevillä henkilöillä, joten välillä joudun luottamaan omaan vaistoon sekä siihen pieneen näön rippeeseen, joka mulle on suotu :) Bloggaamisen ilosta tätä kuitenkin päivitän, ja teitä lukijoita ajatellen tahdon panostaa myös kuviin sen minkä pystyn, että teidän olisi kivempi seurata minun ja eläinteni elämää ja touhuja.

Palailen taas uusien juttujen kera piakkoin, asiaa olisi kiipeilypuihin liittyen ainakin, niiden kanssa ollaankin pähkäilty jo tovi jos toinenkin. Ennen muuttoa ostin raapimistolpan, joka nyt vuoden käytön jälkeen alkaa olla jo sen näköinen ja tuntuinen, että uudelle olisi huutava tarve. Siitä tulossa ihan oma postaus, johon saa vinkkejäkin antaa kisujen kiipeilyjuttuihin liittyen.