Kalevi 8 V!

Eilen oli vuorostaan tämän herran juhlapäivä. Matti Jaakko Kalevi täytti 8 vuotta. Jo kahdeksan? Siitä on niin kauan, vaikka tuntuu ihan eiliseltä, kun se meille tuotiin. Samoin kuin Ullenkin kanssa. Niin vaan aika kuluu. Kalevista on kasvanut oikein iso kissa. Pentuaikana olin aivan varma, että se jää pienikokoiseksi, koska kasvu tapahtui alkuun melko hitaasti. Uolevi oli jo noin puolivuotiaana täysikokoinen, mutta Kalevilla kesti vähän kauemmin. Kahdeksan kuukauden iässä se sitten otti ja pyrähti kasvuun ihan silmissä. Tuntui, että se vain kasvoi ja kasvoi, ja mietin, kuinkahan suuri siitä tuleekaan... Lopulta se saavutti aikuisen kollin mitat, ja tulihan siitä aikamoinen pötkäle :)

Meillä on perinteenä tosiaan se katkarapujen tarjoilu. Näin tapahtui myös eilen (ja vielä tänäänkin... :).

Rapuateria. Pelkkää puhdasta rapua ilman muita lisukkeita, maistuu molemmille loistavasti (Itse en kyllä voi sietää noita, narskuvat inhottavasti hampaissa...)

Herkkuhetki. Eikä tarvinnut kauaa odotella, että kupit oli tyhjät. Jo pelkkä rapujen esille ottaminen saa aikaan huutokonsertin, joka luultavasti kuuluu oven läpi myös rappukäytävään.

Harmi ettei kuvaan voi liittää kovaäänistä kehräystä. Tyytyväinen synttärisankari sohvan nurkassa. Kissan elämä on niin helppoa... :)

Lahja tulee myöhemmin. Se on jo suunnitelmissa, ja sen esittelen täälläkin kunhan saan sen valmiiksi. Lahja on paremminkin kissojen yhteinen, mutta taatusti molemmille mieleinen. Kyseessä ei ole raapimapuu, josta postasin aiemmin. Sekin tulee sitten aikanaan :) Enempää en ehtinyt synttäripäivänä kuvata, koska olimme viettämässä koiran kanssa laatuaikaa koirapuistossa Lauttasaaressa. Siellä vierähtikin monta tuntia, ja oli tosi rentouttava ja kiva iltapäivä / ilta. Olikohan se kuitenkin vähän huono ajankohta, kun sentään toisen synttärit meneillään. Ilmankos Kalevi olikin hieman kiukkuisen oloinen, kun tulin kotiin. Häntäänsä heilutteli ja makasi keskellä ruokapöytää, kun yritin sitä onnitella. Yritin miettiä, mikä olisi kissoille sopivaa hemmottelua, mutten keksinyt muuta kuin herkut. Kaltsu ei edes viihdy juuri muualla kuin kotona, luulen sen nauttivan eniten ruuasta ja unesta. Ehkä ne tuplakatkaravut on sitten lohtuna, tänään on taas reilusti enemmän kehrätty. Suurempi juhla- ja herkkupäivä onkin meillä sitten vasta jouluna. Silloin laitetaan taas uutta rapua pöytään :)

Kateissa kiipeilypuu

Ostin tosiaan ennen muuttoa pojille uuden raapimapuun. Tai ehkä se on paremminkin raapimatolppa, pienihän se on, eikä lainkaan kiipeilyyn soveltuva. Hyvin se on meillä kuitenkin käytössä ollut ja kynsistä osumaa saanut, eli ihan tarpeellinen ostos :) Ennen tätä käytössä oli myös matalahko raapimapuu, jossa oli lisähöysteenä muutama nukkumapesä ja yksi riippumatto. Noista pesistä saati riippumatoista ei ole kumpikaan pojista koskaan piitannut. Olen laittanut merkille eläinkaupoissa kaikenlaisia kiipeilypuita hypistellessäni, että useinmiten varsinkin ne matot ovat melkoisen pieniä, kuten myös useat pesät. Täällä on molemmat kollit sen verran isokokoisia, että aika ahtaanlaisesti saisivat noissa telmiä. On toki joitakin suurempiakin vaihtoehtoja osunut kohdalle. Pentuna noissa olisi varmasti riittänyt vilinää ja vilskettä jos meillä silloin olisi jokin suurempi kissojen leikkipuisto ollut, mutta aikuisiällä ne tuntuvat olevan, kuin eivät huomaisikaan pientä raapimapuista löytyvää extraa. Harmi. Mielelläni niitä ostaisin, koska mun mielestäni monet pehmoiset pesät ja muut pörröiset leikkiluolat ovat niin ihania.

Tolppa alkaa olla uusimisen tarpeessa. Välillä retkottaa jo vinossa, kun kissoilla on tapana painiotteluidensa lomassa ottaa vauhtia toiselta puolen asuntoa, juosta ja hypätä puuta vasten. Taisi alunperinkin olla vähän liian heiveröinen noiden käyttöön ;)

Tässä nyt sitten mietitään, mistä löydettäisi sopiva kiipeilypuu niin asunnon koon kuin kissojen tarpeidenkin kannalta. Ylimääräisiä neliöitä ei kamalasti ole, joten uusi leikkipaikka pitäisi saada hyvin kotiimme mahdutetuksi. Toisaalta parvekkeelta löytyy reilusti kokoa sekä lasitus. Siellä kissat viettävät aikaansa keskitalvea lukuunottamatta aika paljon, ehkä sekin voisi olla yksi vaihtoehtopaikka puulle. Hakusessa on kyllä puu, joka ei paljoa tilaa vaadi, asetetaanpa se kumpaan tahansa. Kaikki ylimääräiset leikkihäkkyrät kun jäävät kuitenkin käyttämättä, olen etsinyt puuta, jossa olisi pelkkä paksu pölli, joka yltäisi kattoon asti. Vähän kuin luonnossa pitkät paksut puut, joihin kissan on hyvä kiivetä. Lähellä katon rajaa voisi olla nukkumapaikka / istuskelulauta, jonkinlainen taso, johon kissojen olisi mahdollisuus päästä tähyilemään ympärillä tapahtuvia arkisia asioita. Olen huomannut, että korkealla nuo viihtyvät ja varsinkin leikkivät mielellään. Vaatekaapin päältä kuuluu useinkin temmellystä ja naukunaa, kun siellä otetaan toisistaan mittaa lähes päivittäin. Nokosille on myös kiva käpertyä kaapin päälle katonrajaan. Huomaan ulkona valjasreissuilla (joita ollaan tehty nyt tosi vähän, mutta tähän täytyy tehdä muutos), että varsinkin Uolevi kiipeilee mielellään puissa. Narussa se vaan on aika hankalaa, kun ei pääse niin korkealle kuin tahtoisi. Uusi kiipeilypuu toisi lievitystä myös kiipeilyintoon :)

Zooplussalta ja muutamista muista nettikaupoista olen katsellut puita, mutta mistään ei tunnu löytyvän sitä mitä etsin. Yksi vaihtoehto olisi tietysti itse kaataa puu ja tuunata siitä. Se keino osottautui sen verran hankalaksi ja haastavaksi, ettei ainakaan ihan pian ole toteutumassa. Joskus kauemman aikaa taaksepäin eräässä Joensuulaisessa lemmikkiliikkeessä oli myynnissä osia, joista sai koota mieleisensä. Muttei niistäkään sellaista saanut koottua, oli liian kiikkerä lopputulos noin isoille kissoille. Jos jollakin olisi tietoa tai vinkkejä puun ostoon / rakentamiseen itse, ottaisin niitä mielelläni vastaan. Nykyinen raapimatolppa alkaa olla jo siinä kunnossa, että vaatii uusintaa ja haluaisin kerralla sellaisen, jota todella tarvitsisimme.

Ja sitten siihen Uolevin kuvaukseen, jota viime postauksessa pohdin. Sain kuin sainkin napattua pojasta muutaman kuvan. Mutta uskokaa pois, kyllä sen eteen tein töitäkin :) Ensin poika luikki sängyn alle, vain harmaa hännänpää näkyi. Kunnes sitten lopulta suostuttiin ihan hetkeksi poseeraamaan. Ei kuvaaminen pentuaikana ollut näin vastenmielistä, nyt vanhempana on tullut esiin selvää kamerainhoa :) Voisikohan olla, että kameran välähtävä salamavalo inhottaa, olisiko kamerassa epämiellyttävä ääni... Näitä voi vain arvuutella, kun kisu ei puhu.

Latz maistui myös Ullelle.

Tää olikin helppo ottaa, kun herra oli ilmeisesti niin sikeässä unessa, ettei huomannut siirtyä syrjemmälle :) Tai sitten se vaan ajatteli, että on turha siirtyä, kun toi kuvaa kuitenkin...

Herkkuja pöytään!

Telkkarista on viime aikoina useaankin otteeseen putkahtanut Latzin uusi kissanruokamainos. Latz sensations - lihaisia / kalaisia annospusseja, joissa plussana rapeat lisukkeet. Yleensä en heti pelkkien mainosten perusteella säntäile kissanruokahyllyjen väliin ostoksille, mutta nyt tein poikkeuksen. Rapeat lisukkeet uutuutena houkuttelivat testaamaan, ja arvelin kissojenkin nauttivan uudesta herkusta. Aterian sekaan lisättävä rapeus on ainakin meille aivan uusi juttu.

Paketti sisältää siis 12 kappaletta sadan gramman annospusseja. Avattuani lootan, täytyy myöntää että koin pienen pettymyksen. Rapeita lisukkeita ei ollut kuin yksi pussillinen koko pakkauksessa. Kuvittelin, että jokaista annospussia kohti olisi ollut oma pieni pussukkansa, mutta kaikki murut ovat yhdessä ja samassa. Pussin koko on sen verran pieni, ettei siitä mitenkään riitä kaikkiin annoksiin omaa satsia. Tai riittää, mutta ripaus lisuketta on niin minimaalisen pieni, että on hankala uskoa, että sitä olisi tarkoitus alunperin tarjoilla noin vähän. Lisukkeen määrän vähyys on kuitenkin ainoa miinuspuoli. En ehtinyt kuin saada annokset kuppeihin, olivat molemmat kissat salamana aterioidensa kimpussa. Siinä rytäkässä kaatui leivänpaahdinkin, ja johto (joka ei tietenkään ole koskaan seinässä kiinni valvomatta) putosi toiseen ruokakuppiin. Meillähän kissat syövät siis keittiön pöydällä. Lattialla syöttämistä en ole edes harkinnut, koska kaikkea mahdollista ruokaa rakastava labradorinnoutajamme hyvinkin suurella todennäköisyydellä nauttisi alkupalansa poikien ruokakupeista ennen omaa ateriaansa.

Jälleen kerran sain kameraan kuvasaalista vain puolittain. Yritin hiippailla mahdollisimman huomaamatta kamerani kanssa kohti kissojen illallispaikkaa, mutta niinpä vain Uolevi taas huomasi aikeet ja poistui paikalta. Yritin kuvata sitä vielä lattialta, kun se siihen asettui rauhassa naamapesulle. Kuvaan jäi vain harmaa häntä, joten luovutin sillä kertaa. Täytyy myöhemmin yrittää räpsiä herrasta edes jonkinlaisia otoksia uudelleen, jos vaikka sen nukkuessa onnistuisi edes yksi kuva kunnolla. Jännä tosiaan tuo kamerakammo... Tai mikä syy Ullella sitten ikinä onkin väistellä näitä tilanteita :)

Pahoittelen jo nyt, niin näiden kuvien, kuten tulevienkin kuvien kohdalla mahdollista epätarkkuutta tai muuten vain huonoa kuvalaatua. Ne, jotka seuraavat henkilökohtaista omaa
Blogiani
jo tietävätkin, että minulla on näkövamma, joten aina eivät kuvat tosiaan ole mitään parhainta laatua. Yritän parhaani mukaan silmiäni siristellen rajata turhaa, asiaan kuulumatonta taustaa pois ja julkaista vain mahdollisimman selkeän näköisiä kuvia, mutta en lupaa, että homma aina menee putkeen. Jokaista kuvaa en ehdi tarkistuttaa näkevillä henkilöillä, joten välillä joudun luottamaan omaan vaistoon sekä siihen pieneen näön rippeeseen, joka mulle on suotu :) Bloggaamisen ilosta tätä kuitenkin päivitän, ja teitä lukijoita ajatellen tahdon panostaa myös kuviin sen minkä pystyn, että teidän olisi kivempi seurata minun ja eläinteni elämää ja touhuja.

Palailen taas uusien juttujen kera piakkoin, asiaa olisi kiipeilypuihin liittyen ainakin, niiden kanssa ollaankin pähkäilty jo tovi jos toinenkin. Ennen muuttoa ostin raapimistolpan, joka nyt vuoden käytön jälkeen alkaa olla jo sen näköinen ja tuntuinen, että uudelle olisi huutava tarve. Siitä tulossa ihan oma postaus, johon saa vinkkejäkin antaa kisujen kiipeilyjuttuihin liittyen.

Uolevi Santeri Aapeli 8 V!

Täällä taas! Päädyttiin nyt tämän kissablogin kanssa sellaiseen ratkaisuun toistaiseksi, että minä poikien palvelijana päivitän tätä itse. Tuntuu jotenkin omituiselta, että he tassuttelisivat itse, kun postaukset tulevat omalla nimelläni. Katsotaan, jos löytyisi jokin muu ratkaisu myöhemmin, mutta nyt on kollien itse kertoma tarina katkolla. Saatte tyytyä mun raapustuksiini, yritän parhaani ;)

Ullella oli tosiaan 8 v. synttärit keskiviikkona. Juhlittiin, kuten aina, perinteisin katkaravuin, lahja jäi tällä kertaa ostamatta. En oikein herkkujen lisäksi keksi mitään karvahiiriä kummempaa, ja niitähän meillä jo useita löytyykin. Uuden pedin ostin jokin aika sitten pojille, uutukainen laserleluhiirikin löytyy kaapista jo. Uolevi ei siitä tosin piittaa pätkääkään, on kai tajunnut sen olevan pelkkää huijausta :) Saalistaa täytyisi, muttei sieltä mitään kiinni saa kuitenkaan. Kalevi sen sijaan jahtaa "kärpästä" vauhkona.

Innostuttiin muistelemaan Ullen synttäripäivänä sen pentuaikoja. Oli niissä kyllä naurussa ja välillä hermoissakin pitelemistä. Kissa hyppi niin minun kuin vieraidenkin käsiin, jalkoihin, selkään, hiuksiin, vaatteisiin ja ties minne. Kauppakassit se tyhjensi niin, että lähes kaikki ostokset hajosivat - olivatpa ne ruokaa tai muuta tavaraa. Riisiä, jauhoja, hiutaleita jne tyhjennettiin pusseista ja laatikoista pitkin lattioita. Kerran karvatuholainen putosi vessanpönttöönkin, ja sieltähän se oli pelastettava, kun ei itse vielä ylös päässyt. Tai ehkä olisi, mutta toki kiirehdin apuun nopeasti. Mietin, eikö se koskaan rauhoitu... Mutta aikuistumisen ja kastroinnin myötä siitä on tullut oikein fiksu ja asiallisesti käyttäytyvä kaveri. Toki leikeissään sen otteet ovat yhä erittäin kovat. Kun leikitään, niin leikitään kunnolla. Leluhuiskujen kanssa vimmatessa menee alle puoli minuuttia, ja jostain kohtaa ihmisen kropasta alkaa tulla verta. Ulle osaa siis kynsiään ainakin käyttää tehokkaasti :)

Kuvia tästä herrasmiehestä on äärimmäisen vaikea saada onnistumaan. Hän kun ei viihdy kameran edessä lainkaan. Pelkkä kameran esille ottaminenkin nykyään aiheuttaa sen, että katti pötkii pakoon tai vähintäänkin kääntää päänsä pois. Joskus harvoin käy niin, että jotain saa äkkiä napattua.

Kameralle ei naamaa esitellä. Onkohan nämä jonkinlaisia ulkonäköpaineita? ;)

Karvaisella karvamatolla on kiva kölliä... Ja kivasti ne karvatkin tuohon mattoon takertuvat. Tuntuu olevan koko eläinporukan lempipaikka rentoutumiseen.

Mutta velipoikapa suostuukin poseeraamaan Ullen puolesta jopa synttäri-iltana. Kalevi onkin enemmän linssilude, ei vaivaannu ollenkaan, vaikka vähän räpsitään.

Tänäänpä sain yllätettyä katin sohvan selkänojalta ja tietysti ikkunan vierestä uniltaan ja nappasin kuvan niin, että saatiin naamakin näkyville. :)

Aloitellaan kohta taas valjaissa liikuskelua ulkona pitkästä aikaa. Kun muutimme (muutimme siis Helsinkiin vuosi sitten), toiset valjaat hävisivät kuin tuhka tuuleen muutossa, enkä ole niitä sen jälkeen nähnyt. Nyt pojat pääsevät ulkoilemaan vain erikseen, täytynee jossain vaiheessa käydä ostamassa uudet valjaat ja toinen fleksi myös, yksi ollaan saatu hajotetuksikin. Kaltsu ei kyllä pahemmin ulkoilusta piittaa muuten kuin parvekkeella, joten asialla ei ole mikään kiire. Ehkä senkin saa taas innostumaan, kunhan muutaman kerran käymme kokeilemassa.

Yritetäänhän palata taas pian asiaan. Kun saisin kuvia napsittua enemmän, tai joku saisi tehtyä sen puolestani, olisi tännekin mielekkäämpää postailla. Pelkkää tekstiä ei viitsisi julkaista..

Vihdoin!

Vihdoin ja viimein koitti se päivä, että päästiin tietokoneeseen käsiksi. Saatiin tulla tänne aloittelemaan blogitassuttelua. Siitä onkin jo tovi aikaa, kun viimeksi ollaan oltu täällä ihan ite! Joskus kesällä pidettiin jotain pientä Vuodatuksessa, mut sit siirryttiin kokeilemaan bloggeria. Kai meidät parhaiten kuitenkin muistetaan
Täältä
jossa aktiivisemmin sillon nuoruusaikoina saatiin kynsinemme räpeltää. Tää paikka onkin nyt semmonen tapaus, että tarvitaan vähän ihmisen apua viestin lähettämisessä. Kuulema blogi on ihmisen profiilin kautta luotu, joten sen on julkaistava kaikki meidän jutut. Ei kuulema jaksa luoda meille uutta ja omaa, on se saamaton ;) Meillä menisi tassut solmuun, jos alettais kokeilemaan, joten tähän on tyytyminen. Jospas sitä nyt kuitenki muutama kuva tähän loppuun, luvataan tulla palailemaan asioille pian.

Ulle synttäriaterialla. Harvoin sitä katkarapuja saa, mut juhlapäivinä se on itsestäänselvyys. Ääntäkin siinä joutu korottamaan, että pysyy turhan uteliaat riittävällä välietäisyydellä...

Kallen lempiasento. Ja vatsa pullollaan, kuinkas muutenkaan. Kovaäänisesti kehrimystäen.

Joskus kun ei ole eripuraa, saattaa käydä näinkin. Ihminen sai yllätettyä, yleensä ei tykätä että kamera on ojossa tällaisina hetkinä. Heti pois...

Testaillaan taas blogia

Taas jälleen ollut oman koneen kanssa ongelmia. Katsotaan, josko nyt saataisi homma toimimaan ja kissojen kuulumisia tänne kirjattua tulevaisuudessa. Niin tekstin, kuvien kuin videoidenkin muodossa :)

Kollien kuulumiset

Pian kirjoitellaan kollien kuulumisia :)